Pelkäävätkö suuret iltapäivälehdet menettävänsä printtilehden lukijat?

Iltalehti sekä Ilta-Sanomat ovat varmasti eräät Suomen suosituimmista verkkolehdistä. Suomen Lehdistö-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa oli Kaarina Palletvuoren kirjoittama juttu Ilta-Sanomien toimituksesta. Juttu kertoo toimituksen uudelleenjärjestämisestä ja tiedonkulun paranemisesta, mutta käsittelee myös Ilta-Sanomien verkkolehden ja printtilehden eroja.

Verkkolehtien yleistymisen myötä Ilta-Sanomisssa on alettu miettiä tarkemmin, mitä julkaistaan, milloin julkaistaan ja missä. Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja kertoi, että sisältöjä eriytetään niin, ettei paperilla ja verkossa julkaista samaa materiaalia. Nyt kun toimituksessa kaikki lehden osastot on aseteltu lähelle toisiaan, on kommunikointikin helpompaa. Sadeoja tiivistää, että heillä on tämän päivän uutiset heti verkossa ja huomisen uutiset printissä. Skuuppien saaminen on nykyään kuitenkin vaikeaa ja niiden pitäminen salassa paperilehden ilmestymiseen asti on vielä vaikeampaa. Olen huomannut, ettei Ilta-Sanomien verkkolehdessä paljasteta aina kaikkia juttuja, vaan kehotetaan lukemaan juttu päivän lehdestä. Uskon kuitenkin, että yleisimmät jutut ja uutiset löytyvät molemmista. Tuntuu uskomattomalta, että lehdet olisivat lähes kokonaan erilaiset.

Ilta-Sanomien paperiversio uudistui tämän vuoden alussa ja monet ovat arvelleet, ettei uusi paperilehti ole enää uutislehti. Sadeoja korostaa kuitenkin, että vaikka sisältö ja ulkoasu uudistuivat, on Ilta-Sanomat aina uutislehti. Toimituksen henkilökunta haluaa, että jutut paperilehdessä ovat uusia lukijoille, ja ettei niitä ole luettu jo edellisenä päivänä monta kertaa verkosta. Jos jokin uutinen löytyy molemmista kanavista, on printtiversioon ainakin löydettävä uusi näkökulma.

Esimerkiksi rikosuutiset ovat luonnollisesti heti verkossa, mutta printtiversiossa Ilta-Sanomat ovat pyrkineet panostamaan hyötytietoon ja kuluttaja-asioita koskeviin uutisiin. Yhteiskunnallisia puheenaiheita nostetaan myös esille. Printtiversio ja verkkoversio on tarkoitus pitää erillään, mutta toisessa kanavassa saatetaan vinkata toisesta. Lehdessä esimerkiksi saattaa olla vinkki verkossa olevaan videolinkkiin. Usein vinkkaus on kuitenkin toisinpäin, verkosta lehteen, sillä tällä tavalla lehdet luultavasti yrittävät kosiskella lukijoita myös lehden printtiversiolle.

Verkkolehtien aloittaessa toimintansa pelkkä nopeus oli niiden suuri valtti. Sadeojan mukaan se ei enää riitä, ei ole riittänyt muutamaan vuoteen. Hänen mielestään verkkolehdessä luotettavuus ja monipuolisuus ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä. Verkon on pystyttävä myös syventämään uutisia. Verkkolehdessä liikkuvan kuvan osuus on lisäksi suurempi. Mielestäni myös interaktiivisuus on yksi verkkolehden tärkeimpiä ominaisuuksia. Olemmekin käsitelleet interaktiivisuutta ensimmäisissä blogikirjoituksissamme.

Ilta-Sanomien verkko- ja paperilehden lukijoista vain 20 prosenttia lukee molempia lehtiä. Päätoimittaja haluaa ehdottomasti säilyttää lehden printtiversion. Hän ei usko, että printtilehdelle saataisiin enemmän lukijoita, jos verkkolehdestä tehtäisiin maksullinen. Sadeoja uskoo, että lehti on monille miellyttävä tapa, josta ei halua luopua. Niin se varmasti onkin, ainakin omalla kohdallani vaikka luenkin myös verkkolehtiä.

Viestin aineisto:
Palletvuori, Kaarina. "Superdeskissä kaikki ovat kuulolla". Suomen Lehdistö. 1/2009. 79 vuosikerta. s. 14-15