Useat verkkolehtiä käsittelevät tutkimukset ovat kiinnostuneita yksittäisistä piirteistä, jotka tekevät verkkomediasta verkkomedian. Monissa tutkimuksissa tarkastellaan lehtiä tutkien sitä, miten verkon tuomia mahdollisuuksia on hyödynnetty. (Esim. Ihlström & Lundberg 2002, Chung 2008, Kuusisto & Pippuri 1997, ym.)
Oma kokemukseni suomalaisista verkkolehdistä tukee muun muassa edellä mainittujen tutkimusten tuloksia: lehdet alkavat pikkuhiljaa kehittyä aidosti verkkomedioiksi, omaksi genrekseen, mutta muistuttavat vielä yllättävän paljon printtiversioita. Sanomalehdellä on niin vahva perinne, että siitä ei helposti pääse eroon uudessa välineessä. Hyvä kysymys onkin, ovatko sanomalehdet tehneet virheen alkaessaan julkaista verkkoversioita. Ehkä olisi ollut viisaampaa aloittaa itsenäisen verkkomedian julkaiseminen, eikä vain siirtää uutisia verkkoon lähes sellaisenaan. Nyt vanhan tradition painosta on ilmeisen vaikea päästä irti. Kahden eri median selkeä erottaminen toisistaan ehkä helpottaisi myös tilannetta, josta lehtitaloissa ollaan huolissaan: sisältö on tullut laitettua ilmaiseksi nettiin, eikä sitä sieltä oikein enää poiskaan viitsisi ottaa.
Kaksisuuntainen kommunikaatio on perinteisille sanomalehdille tuntematonta. Lukijalla ei ole välitöntä mahdollisuutta kommentoida tai kysyä. Verkkojournalismi kohottaa lukijan uuteen asemaan: hänellä on mahdollisuus jopa osallistua uutistuotantoon ja kommentoida uutista. Aloitan blogin tarkastelemalla Deporah S. Chungin tutkimusta, joka keskittyy yhteen tärkeään piirteeseen, joka erottaa verkon printtimediasta: interaktiivisuuteen.
Chungin mukaan interaktiivisuutta pidetään yleensä positiivisena piirteenä, joka tuo sekä tyydytystä että helpottaa tiedon omaksumista. Hän jakaa interaktiivisuuden verkkolehdissä kolmeen osaan. Interaktiivisuuden ”alkeellisin muoto” on mediateknologian interaktiivisuus, joka mahdollistaa käyttäjän ja teknologian välisen kommunikoinnin. Interaktiivisuuden ”korkein muoto” on ihmisten välinen kommunikaatio, ja näiden kahden välissä on keskitason interaktiivisuus, joka on luonteeltaan enemmän teknologista kuin yksilöidenvälistä, mutta mahdollistaa osittaisen ihmistenvälisen kommunikaation. (Chung 2008: 660-661.)
Interaktiivisuuden tasot löytyvät esimerkiksi Pohjalainen.fi-verkkolehdestä, joka on tyypillinen suomalaisen maakuntalehden verkkoversio. Teknologista interaktiivisuutta ovat esimerkiksi mahdollisuudet lähettää artikkeli tai julkaista se edelleen omassa facebook-profiilissa. Keskitason interaktiivisuutta on esimerkiksi sivuilla oleva päivän kysymys, jossa lukija saa osallistua, muttei kuitenkaan ole suorassa yhteydessä toisiin lukijoihin ja toimitukseen. Myös uutisvinkkien lähettämismahdollisuuden voisi lukea keskitason interaktiivisuudeksi, mutta siinä ollaan jo lähempänä ihmisten välistä kommunikaatiota, sillä toimittajahan saattaa soittaa vinkkaajalle ja kysyä lisätietoja. Kommunikaatio ei kuitenkaan ole välitöntä tai aitoa, sillä toimittaja voi itse päättää, ottaako koskaan yhteyttä vinkkaajaan. Korkeimman tason interaktiivisuutta edustaa kommentointi- ja keskustelumahdollisuus juttujen yhteydessä. Sivuilla on myös paneeli, johon on kirjauduttava.
Chung kartoittaa tutkimuksessaan yllä mainittujen interaktiivisten piirteiden käyttöä amerikkalaisen verkkolehden sivulla julkaistulla kyselyllä keräämänsä aineiston avulla. Kyselyyn vastasi 542 henkilöä. Kysymykset koskivat sitä, miten ja kuinka paljon lukijat käyttävät verkkolehtien interaktiivisia piirteitä, joita oli listattu kyselyyn 22. Edellä mainittujen lisäksi näitä piirteitä ovat esimerkiksi sääpalvelut, videot, kuvagalleriat, otsikointi (typografia), sähköposti- tai mobiilihälytykset ja muut vastaavat palvelut. Myös vastaajien nettitottumukset ja henkilökohtaiset piirteet kuten sukupuoli, ikä ja koulutustaso otettiin tutkimuksessa huomioon. (Chung 2008: 664-667.)
Chungin tutkimuksen mukaan lukijat ovat vähemmän innostuneita interaktiivisuudesta, kuin mitä tutkijat ja lehtitalot ehkä olettavat. Harvalla vastaajalla oli käyttöä usealle interaktiiviselle toiminnolle. Itsevarmat ja kokeneet netinkäyttäjät käyttivät eniten mediaan liittyviä interaktiivisia piirteitä, siis ykköstason interaktiivisia mahdollisuuksia. Poliittisesti aktiiviset käyttäjät puolestaan suosivat ihmisen ja median välistä interaktiivisuutta esimerkiksi kustomoiden sisältöä ja valiten uutisvirrasta omaa mielenkiintoaan vastaavia otsikoita. Ihmistenvälisen interaktiivisuuden mahdollistavia piirteitä käyttivät useimmiten nuoret lukijat, jotka pitivät verkkouutisia uskottavina. Usein myös poliittinen aktiivisuus merkitsi aktiivista osallistumisesta keskusteluun.
Tämän viestin aineisto:
Chung, Deporah S (2008). Interactive Features of Online Newspapers: Identifying Patterns and
Predicting Use of Engaged Readers. Journal of Computer-Mediated Communication
13: 658-679. International Communication Association.
Muut mainitut tutkimukset:
Ihlström, Camilla & Jonas Lundström (2003). The Online News Genre through the User
Perspective. System Sciences. Proceedings of the 36th Annual
Kuusisto, Päivi & Mika Pippuri (1998). Verkkojulkaisun eväät. Tampere: Tampereen yliopisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti